Induktorin ydinominaisuus on sen vastustuskyky virran muutoksiin. Kun virta kulkee induktorin läpi, syntyy magneettikenttä; virran muuttuessa magneettikenttä vaihtelee vastaavasti aiheuttaen vasta-sähkömotorisen voiman (back-EMF), joka vastustaa äkillisiä virran muutoksia. Tästä johtuen kela toimii tehokkaasti oikosulkuna tasavirtapiirissä (tarjoaa merkityksettömän resistanssin, kun vakaa tila saavutetaan), kun taas vaihtovirtapiirissä sen impedanssi kasvaa taajuuden myötä.
Induktoreilla on kyky varastoida ja vapauttaa energiaa. Virran kasvaessa kela muuntaa sähköenergian varastoituksi magneettienergiaksi; kun virta laskee, se vapauttaa tämän magneettisen energian takaisin piiriin. Tämä "energian puskurointi" tekee keloista elintärkeitä komponentteja sovelluksissa, kuten kytkentävirtalähteissä, virran tasoitus- ja suodatuspiireissä.
Induktorit osoittavat myös taajuusriippuvuutta ja erityisiä vaiheominaisuuksia. Vaihtovirtapiireissä induktorin yli oleva jännite johtaa virtaa noin 90 astetta-, mikä on vaihesuhde, joka on ratkaiseva resonanssipiireissä ja signaalinkäsittelyjärjestelmissä. Lisäksi induktorin suorituskykyyn vaikuttavat ydinmateriaalit ja fyysinen rakenne; induktanssiarvot voivat vaihdella hieman virran, lämpötilan ja taajuuden -muutostekijöiden mukaan, jotka on otettava huolellisesti huomioon käytännön piirien suunnittelussa.
